Kanadan maahanmuuttonäkymät vuonna 2020

Muokattu: tammi 06, 2020 | Tunnisteet: Kanada maahanmuutto

Johdanto

Uuden vuoden alkaessa Kanadan maahanmuuttoasiantuntijat katsovat tulevaisuuteen, mitä uutta Kanadaan suuntautuvaan maahanmuuttoon on luvassa. Sekä liberaalien nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa että uuden maahanmuutto-, pakolais- ja kansalaisuusministerin Marco Mendicinon joulukuussa antamassa kirjeessä mainitaan joitakin keskeisiä kohtia, joita käsitellään jäljempänä.

Maahanmuuton tasainen kasvu

Nykyisten liberaalien maahanmuuttoa koskevien ehdotusten mukaisesti Mendicino on luvannut tasaista mutta suhteellisen pientä lisäystä vuosittain lisättävien pysyvien asukkaiden määrään, noin 10 000 uutta asukasta vuodessa. Suunnitelman mukaan Kanadan pitäisi ottaa vastaan noin 341 000 uutta pysyvää asukasta vuonna 2020, ja määrä nousee noin 350 000:een vuonna 2021 ja 360 000:een vuonna 2022. Kuten aiemmin, yli puolet näistä uusista asukkaista tulee talousluokasta, ja suurimmalle osalle heistä tarjotaan oleskelulupa jonkin hallituksen Express Entry -ohjelman kautta.

Alueellistamisen kasvu

Yksi viime vuosikymmenten tärkeä suuntaus on ollut muuttuva tasapaino Ottawan ja maakuntien välisissä maahanmuuttorooleissa. Ennen vuotta 1998 liittovaltion hallitus valitsi lähes 90 prosenttia talousluokan pysyvistä asukkaista, ja Quebec vastasi lopuista valinnoista. Nykyään vastaava luku on noin 50 prosenttia. Tämä suuntaus ei näytä pysähtyvän; hallitus uskoo selvästi, että maakuntien viranomaisten roolin kasvattaminen mahdollistaa mukautuvammat maahanmuuttostrategiat, jotka palvelevat Kanadan tiettyjen alueiden taloudellisia tarpeita.

Maakuntien tärkein asema maahanmuutossa säilyy edelleen maakunnallisella nimitysohjelmalla (PNP). Hallitus aikoo hyväksyä 67 800 uutta pysyvää asukasta PNP:n puitteissa vuonna 2020, mikä on 11 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2021 määrä nousee edelleen 71 300:aan.

Provincial Nomination ei kuitenkaan ole ainoa alueellistamisstrategia Kanadan yleisessä maahanmuuttopolitiikassa. Yksi merkittävä poliittinen ehdotus, jonka Mendicino on päättänyt toteuttaa, on uuden kunnallisen nimitysohjelman käyttöönotto. Sen ansiosta paikallishallinnot voivat nimittää ehdokkaita pysyvää oleskelulupaa varten samalla tavalla kuin maakunnat. Joissakin maakunnissa on jo olemassa vastaavia kokeiluja, mutta laajempi liittovaltion ohjelma tekee tästä käytännöstä entistäkin laajemman. Kunnallisella nimittämisellä pyritään ratkaisemaan uusien pysyvien asukkaiden keskittymisen aiheuttamat haasteet. Useimmissa maakunnissa uudet taloudelliseen luokkaan kuuluvat pysyvät asukkaat keskittyvät yleensä suurimpiin kaupunkeihin. Tämä on hyvä uutinen näiden kaupunkien talouksille, mutta maakuntien hallitukset ovat kiinnostuneita edistämään taloudellista kehitystä myös muilla alueilla.

Vastaava ohjelma, jolla pyritään lisäämään väestöä ja kehittämään taloutta tietyillä alueilla, on Atlantin maahanmuuttopilottiohjelma (Atlantic Immigration Pilot). Vuonna 2017 perustettu ohjelma on tähän mennessä tuonut neljään Atlantin maakuntaan 4 000 uutta maahanmuuttajaa. Siitä tulee todennäköisesti pysyvä ohjelma vuonna 2020, jolloin käytettävissä olevien paikkojen määrää laajennetaan. Vastaavasti maaseudun ja pohjoisen maahanmuuttopilotti on todennäköisesti perusta laajemmalle keskittymiselle maahanmuuttajien kannustamiseen asettumaan harvemmin asutuille alueille, vaikka tarkalleen ottaen jääkin nähtäväksi, missä muodossa tämä ohjelma toteutetaan.

Epävarmuustekijät

Vaikka hallituksen maahanmuuttopolitiikan pääpiirteet ovat selvät, joillakin aloilla asiat eivät ole yhtä varmoja. Liberaalihallitus on esimerkiksi luvannut poistaa korotetut kansalaisuusmaksut, jotka lannistavat pysyvästi maassa asuvia, erityisesti perheellisiä, kansalaisuuden hakemisesta. Se, milloin ja miten tämä muutos tarkalleen ottaen tapahtuu, jää kuitenkin nähtäväksi, varsinkin kun politiikan toteuttaminen edellyttää todennäköisesti opposition ääniä. Epävarmuus kansalaisuusmaksujen muutoksista voi johtaa uusien kansalaisten määrän vaihteluun, kun mahdolliset hakijat odottavat ja katsovat, miten tilanne kehittyy, ennen kuin sitoutuvat kansalaisuuteen.

Samoin yksi Mendicinon tärkeimmistä kansainvälisistä tehtävistä on tarkastella uudelleen kysymystä Kanadan ja Yhdysvaltojen välisestä turvallista kolmatta maata koskevasta sopimuksesta. Vuonna 2002 allekirjoitettu sopimus on ollut kiistakapula viime vuosina; hallitus on kiinnostunut sulkemaan porsaanreiän, joka sallii turvapaikanhakijoiden tulla Yhdysvaltoihin ja jatkaa sieltä Kanadaan, kunhan he eivät tule jonkin sopimuksen piiriin kuuluvan rajanylityspaikan kautta. Yhdysvaltain yhteistyön varmistaminen näiden muutosten toteuttamiseksi voi kuitenkin olla haasteellista, ja olisi yllättävää, jos maat pääsisivät sopimuksessa eteenpäin ennen Yhdysvaltain marraskuun vaaleja.

Johtopäätös

Lopuksi todettakoon, ettei olisi viisasta olettaa, että Mendicinon toimeksiantokirjeessä hahmotellaan kaikkia tulevan maahanmuuttopolitiikan näkökohtia. On mahdollista ekstrapoloida suuri osa tulevasta poliittisesta kehityksestä nykyisten suuntausten perusteella, mutta on myös tärkeää muistaa, että edellinen maahanmuuttomandaatti ei sisältänyt kaikkia lopulta toteutettavia toimia.

Kaiken kaikkiaan pääkuva näyttää kuitenkin selvältä: nykyisten poliittisten tavoitteiden toteuttamista jatketaan sekä lisäämällä asteittain pysyvää oleskelulupaa että laajentamalla entisestään maakuntien ja paikallisviranomaisten roolia taloudellisessa maahanmuutossa.